lotta svärd -järjestön toiminta ja kehitys
Sääntöjensä mukaan Lotta Svärd -järjestön tuli toimia kansan puolustustahdon ja siveellisen kunnon kohottamiseksi ja avustaa suojeluskuntajärjestöä. Järjestö kehittyi voimakkaasti koko 1920-luvun ja vuonna 1930 jäseniä oli jo 60.000. Jäsenistön lisäys oli keskimäärin 6 % vuodessa. Järjestö kasvoi lopulta maailman suurimmaksi naisten aseettomaksi vapaaehtoiseksi maanpuolustusjärjestöksi. Vuonna 1944 Lotta-järjestöön kuului n. 240.000 vapaaehtoista jäsentä (luvussa on mukana pikkulotat, n. 50.000). Poliittisella kannalla tai siviilisäädyllä ei ollut merkitystä. Luku on huomattava kun muistaa, että tuolloin Suomessa oli alle neljä miljoonaa asukasta. Jo varhaisessa vaiheessa havaittiin, että Suomen puolustamiseen täytyisi tosi paikan tullen osallistua koko kansan, sillä miesväkeä ei ollut riittävästi. Lotat tarttuivat toimeen ja vapauttivatkin sotavuosina toimillaan lähes 100.000 miestä maanpuolustustehtäviin. Näistä 50.000 lähti aseistettuna rintamalle. Lottien toiminta sen sijaan oli aseetonta. Suomalainen Lotta Svärd -järjestö on toiminut esikuvana vastaaville pohjoismaisille järjestöille. Ruotsissa toimii edelleen oma lottajärjestö (Svenska Lottakåren). Samoin Suomen mallia noudatettiin ensin Virossa ja myös Norjassa ja Tanskassa.


Lottakursseilla Tuusulassa Suojeluskuntain
Päällystökoululla 2.7.1933.

Lotta Svärd -järjestön toiminta jakautui useisiin jaostoihin, joiden alaisuudessa oli lukuisa määrä erilaisia työtehtäviä. Suojeluskuntien avustamisen lisäksi tehtiin yhteistyötä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Pulavuosina annettiin varsinaisten raha-avustusten lisäksi myös vaate- ja ruoka-apua vähävaraisille. Sotainvalidien, sotaorpojen ja
-leskien avustaminen kuului jo perinteisesti Lotta Svärd
-järjestön tehtäväkenttään.


Fanni Luukkonen (1882-1947), järjestön puheenjohtaja
1929 - 1944.